ForeAmmatti

Ammattiurheilu ja opiskelu. Hyvät eväät työelämään

ke 19.8.2015 - Tero Pilvi
Ammattiurheilu ja opiskelu. Hyvät eväät työelämään

Muistan kuinka pelkäsin yliopistossa opiskellessani vuosia sitten, että jään ilman työpaikkaa valmistuttuani, kun muut yliopiston samaan aikaan aloittaneet valmistuivat minua nopeammassa ajassa. Voi niitä aikoja. Ai miksi olin hitaampi? Koska potkin palloa ja toteutin hetken lapsuuden unelmaani olemalla ammattilaisfutari. Sain Suomen pääsarjan lisäksi jopa kokea futiselämää niin Ruotsissa, Skotlannissa kuin Englannissakin.

Luulin siis, että nopeammin valmistuneet vievät työpaikan nenäni edestä, mikä harhaluulo. Kyllä me nykyisessä firmassa, kuten varmaan muutkin, etsimme parasta henkilöä juuri siihen kyseiseen haettuun työtehtävään. Tietysti pitkittyneeseen opiskeluun pitäisi olla joku hyvä syy, kuten esim. huippu-urheilu, joka katsotaan vaan positiivisena asiana. Itse pääsin tutustumaan eri maiden kulttuureihin sekä johtamistyyleihin, se myös lisäsi monia taitoja kuten mm. kommunikointia, itsenäisyyttä, tiimityöskentelyä, itsekuria, tavoitteellisuutta ja kilpailuhenkeä, siis monia asioita, joita tarvitaan nykyajan työpaikassa, opiskelussa sekä niiden saannissa. Olen oppinut, että mitään ei saa ilmaiseksi, ei pelipaikkaa futisjengistä eikä opiskelu- tai työpaikkaa, vaan asioiden eteen pitää tehdä myös jotain. Ja kun pelipaikka on saavutettu, niin joutuu tekemään vielä enemmän duunia pitääkseen muut kilpailijat vaihtopenkillä. Olen varma, että intohimo, innostuneisuus ja aktiivisuus futiskentillä, opiskelussa kuin työelämässäkin palkitaan aina jossain vaiheessa.

Urheilu otti varmaan elämästä jotain pois, mutta antoi sitäkin enemmän. Ja parasta vielä, jos pystyy käyttämään urheilun oppeja myöhemmin elämässään. Muistan esim. edelleen kuinka yhdessä yliopiston Johtamisen kurssin tentissä kysyttiin tiimityöskentelystä, enkä tietenkään ollut ehtinyt lukea juuri sitä asiaa kirjasta, joten kirjoitin omista kokemuksistani eritoten Ruotsin vuodeltani, jolloin harrastettiin paljon pienryhmä keskusteluja, jotka sitten esiteltiin koko joukkueelle. Kirjoitin myös johtamistavoista eri organisaatioiden kesken ja miten ne poikkesivat toisistaan. Ja mikä oli lopputulos? Sain ekstrapisteen ja hymiön, koska opettajan mielestä olin onnistunut hyvin kuvailemaan tiimityöskentelyn niin konkreettisesti.

Joukkueurheilun tausta näkyi myöhemmin myös niin opiskelussa kuin työelämässäkin, kun esim. keräsin porukkaa tekemään jotain yhdessä. Vapaaehtoiset illanistujaiset nostattavat tiimihenkeä ja työnteosta tulee hauskempaa ja tehokkaampaa, kun tuntee kuuluvansa yhteiseen porukkaan. On helpompi kommunikoida keskenään sekä pyytää ja saada apua sitä tarvittaessa.

Urheilun kanssa vietetyistä vuosista ei siis tullut riippakiveä minulle, vaan itse asiassa päinvastoin ja opiskelun kautta työelämään siirtyminen sujui pehmeästi kuin hyvin hoidettu nurmikenttä. Mielestäni ei ole kuitenkaan yhtä oikeaa polkua työelämään, vaan jokaisen pitää löytää ja kulkea oma polkunsa.

Haluan toivottaa hyvää alkanutta syksyä sekä kannustaa kaikkia oman polun löytämisessä, ja lopettaa omalta kohdaltani edesmenneen faijani sanoin: ”Ei tullut pojasta uutta Litmasta, mutta tuli sentään Tohtori!”

Tero Pilvi työskentelee teknillisenä myyntipäällikkönä (Technical Sales Manager) Picosun Oy:ssä. Terolla on filosofian tohtorin tutkinto Helsingin yliopistosta.

Tero Pilvi
  • Jalkapallon ammattilaisura Suomessa, Ruotsissa, Skotlannissa ja Englannissa.
  • Edustetut joukkueet: Nups, Lopa, HIK, Atlantis, PK-35, ESK, FC Airdrieonians, FC Cambridge United, FC Honka.
  • Saavutuksia: 2. divisioonan maalikuninkuus, alle 17-vuotiaiden tekniikkamestaruus, Veikkausliiga-hopea.
  • ”Harder you work, luckier you get!” (Mitä kovemmin työskentelet, sen onnekkaammaksi tulet!)