ForeAmmatti

Työttömyyden määritelmiä - Tilastolukujen takaista arkea

pe 4.9.2015 - Sami Lind
Työttömyyden määritelmiä - Tilastolukujen takaista arkea

Yhteiskunnallista tutkimusta sekä hallintoa varten kerätyt tilastoluvut ja -taulukot kuvaavat erilaisiin vakiintuneisiin kategorioihin osuvia yksilöiden asemia yhteiskunnassamme. Aika ajoin näitä hallinnossa käytettäviä kategorioita tarkistetaan ja ajanmukaistetaan. Vaikka yksilö saattaa olla se, jolta tietoja omasta toiminnastaan tai olemisestaan kysytään, päätöksen yksilön kategoriasta tekevät muut tahot. Niiden perustana on jonkun toisen tulkinta siitä, mikä yksilön asema on yhteisössään ja laajemmin yhteiskunnassa.

Ihmisten arkielämät rakentuvat jaettujen ja yksilöllisten merkitysten ja toimintojen kautta. Samoja katuja kulkevat työttömät ja työssä käyvät. Lisäksi, - ainakin työttömän näkökulmasta - kiitos suomalaisen sosiaaliturvajärjestelmän, samoista kaupoista ostavat sekä työssäkäyvät että työttömät arkeensa perustarvikkeita ja hieman viihdykettä. Työttömyyden arkielämän käytännöt eivät erotu muista käytännöistä, ja työn ajallinen jakautuminen sekä monien kohdalla työajan määrittelemättömyys hämärtävät työttömyyden ja työn selvää eroa yhteiskunnan jokapäiväisessä elämässä. Kadulla päivällä kulkeva voi kuulua mihin tahansa kategoriaan.

Työttömyyttä kokemuksena voidaan tarkastella ajattelemalla työttömyyskategoriaan kuulumista sosiaalisena tilana, joka määrittyy erilaisten yhteiskunnan asenteiden ja yksilön omien arvojen ja katsomusten mukaan. Se, millä tavalla nämä asenteet, arvot ja katsomukset vaikuttavat ihmisen suhtautumiseen omaan elämäntilanteeseensa, on hyvin yksilöllistä. Esimerkiksi, vaikka taloudellinen toimeentulo on perushaaste pitkäaikaisessa työttömyydessä, on se vain yksi osa ihmisen kokemaa arkea. Seuraavassa esitän kolme esimerkkiä, joissa yksilöt rakentavat elämäntilannettaan sosiaalisena tilana työttömyyskategoriaan kuuluessaan.

Työttömyyskategoriaan kuuluminen voidaan nähdä näin ensinnäkin heikon yhteiskunnallisen paikkasuhteen tilana. Siihen liittyy ajatus oman paikan etsinnästä, ei-toivotusta paikasta toivottuun, työhön, pyrkimisenä. Tällöin työttömyydessä eläminen on epätoivottu tila, jossa ei saa kiintyä tai kiinnittyä omaan sosiaaliseen asemaan, siihen elämänrytmiin ja niihin elämisen paikkoihin, joita arjessa on sillä hetkellä. Työn saavuttaminen on päämäärä, joka ohjaa kaikkea muuta elämää. Useiden alojen nykyisillä työmarkkinoilla tällainen asennoituminen on eräänlaisessa dystopiassa elämistä ja utopiasta haaveilua.

Toisaalta työttömyys voidaan nähdä ulkoa päin hitaasti muuttuvana, mutta sisältä käsin tarkasteltuna rikkaiden ja onnellisuutta lisäävien kokemusten rakentamana, tiheän yhteisöllisyyden mahdollistavana tilana. Työttömyyteen liittyvä arjen kokemuksellisuus ja työn alituinen epävarmuus ilmenee toisinaan työn etsimisen lopettamisena. Tällöin tyydytään siihen, miten asiat ovat pysyvimmillään. Vaikka toimeentulo on pieni, se on ennakoitavissa. Näin pysyvyyttä etsivä työtön hakeekin sitä muualta kuin unelmasta nimeltä työ. Erilaisten sosiaalisten suhteiden vaaliminen voi olla niitä syventymisen kohteita, joihin yksilö kiinnittyy ja joiden kautta hän alkaa rakentamaan arkeaan. Ihminen viihtyy, mutta hän on edelleen samassa työttömyyden kategoriassa.

Tähän liittyen, kolmanneksi työttömyys voi toimia myös rakentavan toiminnallisuuden ylläpitävänä tilana. Tähänkin sisältyy yhteisöllinen ulottuvuus, mutta välineellisemmin kuin edelliseen. Tässä tilanteessa työn alituinen hakeminen nähdään estävän itselle ja lähiyhteisölle merkittävien asioiden tekemistä. Toiminta suunnataankin tällöin niihin kohteisiin, jotka ovat palkkatyön toimintojen kanssa jopa päällekkäisiä. Erilaisissa järjestöissä tai yhdistyksissä toimiminen vahvistaa elämänlaatua sekä arjen merkityksellisyyden kokemista. Lisäksi työttömyysaikana saatetaan toimia tehtävissä, jotka vastaavat palkkatyötä tai tukeva sitä ja ylläpitää näin osaamista sekä ammattitaitoa.

Työhön ja työttömyyteen liittyvät koodatut kategoriat ovat yksi useimmiten mediassa näkyviä yhteiskunnallisia tilastoyksikköjä. Keskusteluihin ne kulkeutuvat yleistyksinä. Esimerkiksi saatetaan sanoa, että korkeasti koulutettuja työttömiä on vähemmän kuin muiden koulutustasojen työttömiä. Joka tapauksessa, oli kyseessä sitten minkä tahansa määritelmän mukainen kategorisointi, lukujen takaa löytyy kokevia yksilöitä, ihmisiä, joilla on jokin suhde työhön tai sen puuttumiseen. Olivatpa ne luvut minkä suuruisia tahansa.

Sami Lind työskentelee seurakuntatyöntekijänä Suomen metodistikirkossa ja valmistelee väitöskirjaansa työttömien korkeasti koulutettujen arjesta Tampereella. Hänellä on hallintotieteiden maisterin tutkinto aluetieteestä Tampereen yliopistosta.

Sami Lind
  • Meneillään teologian opinnot.
  • Harrastuksiin kuuluvat mm. liikkuminen pyörällä, kävellen ja juosten, bänditoiminta ja pöytälaatikkokirjoittaminen.
  • Erilaisia seurakunnallisia ja kirkkokunnallisia vastuu- ja luottamustehtäviä vuosien varrella.
  • Kokemusta työttömyydestä, työntekijyydestä, opiskelijuudesta, väitöskirjatutkijuudesta sekä vapaaehtoistoimijuudesta.